Hupsistakeikkaa, on se kamalaa sairastua kesken joulupuuhien.
Tiistaina, viime viikolla, meitsi punkkaan vaivoja valittamaan.
Eräänä yönä syttyi toivonkipinä ehkäpä tästä, siis joulusta, selvitään.
Miten olis Olli joululeivonta? Hetken emmittyään lausahti: no joo.
Torstaina oli minullakin toivoa paremmasta elämästä.
Alkoi Ollin leivontapäivät.
Kas kummaa saaristolaisleipää, omenakakkua ja taatelikakkua syntyi sujuvasti.
Alkuillasta maisteli tekeleitään, on kuule hyvää, kelpaa näitä kotiväenkin syödä.
Että silleen, no tiedetään kuka ensivuonnakin meillä leipoo.
Mun tuotoksia ei oo kehuttu!
Nappaan osan kehuista itselleni ilman kaltaiseni asiantuntijan punkasta huutelua tulos olisi voinut olla raaempi tai kärähtäneempi.
Otetaan ihan rennosti joulun aika, jookos!
Tämän tekstin julkaisin melkein samanlaisena fb:ssa
On se koomista, jouluihminen voihkii sängyssä
ja
ihminen, joka inhoo joulua joutuu sitä valmistelemaan! :)
PikkuIhana koristeli eka kertaa mummilan joulukuusen
isänsä, poikamme, kanssa.
Iloista ja kaunista Joulua kaikille lukijoilleni!